Takista pitäisi irrottaa vuori. En uskalla. Olen kyllä ommellut korsettiin vuoren, mutta minulla ei ole hajuakaan, miten vuori toimii takissa. Mitä jos en osaakaan koota sitä enää? Voisin lohduttaa itseäni sillä, että kyllähän purkaessa näkee, missä mikäkin on kiinni.

Haastavinta on kuitenkin päättää oikea malli. Kaikkea täytyy kuitenkin jokatapauksessa kavantaa. Voikohan tekonahkaa ommella tavallisella ompelukoneen farkkuneulalla vai tarvitaanko siihen nahan ompeluun tarkoitettu neula? Varmaan kokeilemalla selviää.

Leikkasin kaavat ihan käsivaralta ja taloja tulikin yhteensä 11 kpl.

Olen laittanut leivonnaiset jo uuniinkin ja munakello tikittää tuossa vieressä pöydällä. Siitä on jo vierähtäny aikaa kun viimeksi tein muffinsseja. Ei niitä tule syötyä, kun ei jaksa urheilemalla kuluttaa kaloreita. Nykyään pitää jo linjoistakin kantaa huolta. Pitäisi kokeilla joskus tehdä suolaisia muffinsseja. Jos niihin laittaisi vaikka kinkkua...tai pakaste kasviksia. Hmm...Sellaisia voisi syödä välipalaksi ja ottaa kouluun mukaan, ettei nälkä yllätä! Niin, pitäisi varmaankin toteuttaa kunnianhimoinen iänikuinen suunnitelmani mahtavasta kasvis-kinkkupiirakasta. Laitaisin siihen eräitä ihania wokkivihanneksia. Jätetään hautumaan vielä, kun ei ole vieläkään tullut toteutettua moista.

Se on jännä juttu, että joskus tekee mieli kaikkea suolaista, joskus taas makeaa. Itse en pidä äkkimakeasta kuin harvoin. Pidän raikkaista hedelmistä ja marjoista. Kun haluan suolaista, tekee mieleni hapankorppuja! Sopivaa juustoa sekä jotain sopivaa kaapista päälle ja olen lähes taivaassa. Olen onnellisessa asemassa, kun hampurilaiset, sipsit ja limpparit eivät maistu. Popcornit kylläkin, mutta harvakseltaan niitä tulee syötyä. Kaakaokin on pieni pahe...

Jostain syystä tajuan nykyään viikonlopun vasta sunnuntaina. Lauantai menee hohoilessa, että pitäisi olla koulussa ja perjantai koulujuttuja tehdessä. Maanantaina ei sitten tajua, että pitäisi mennä kouluun. Rasittavaa. Viikonloppuna ei muutenkaan tule tehtyä mitään. En näe edes kavereitani. Jos en ajattele asiaa, nii se ei ole lannistavaa.

Ja pitemmittä puheitta voidaankin siirtyä seuraavaan aiheseen, joka on kuntoilu. Aktiivisen urheiluharrastuksen lopettamisen johdosta minulla on nykyään ihanan naisellinen vyötärö, kun keskivartalon lihakset ovat surkastuneet pois. Tämä on plussaa. Mutta entäs siteten kaikki muu? Läski alkaa kiertyä vatsan seutuville ja takamukseni on nykyään aivan jotain muuta, kuin mitä se oli joksus vuosi sitten. No, ainakin mahtuvat tusinafarkut jalkaan. Vielä. Mutta entäs sitten kun positiivisuus muuttuu negatiivisuudeksi ja tusinafarkut eivat enää mahdu jalkaan?

Jännä juttu, eräs kaverini pyysi minua tekemään itselleen puvun. Siitä pitäisi tulla punainen ja siihen pitäisi laittaa paljetteja. Hän sanoi, että voisi maksaakin siitä. Hirmu imartelevaa =)

Minusta tuntuu, että ihmiset tietävät aivan liian vähän uskonnoista. Jokainen kai kuvittelee olevansa oikeassa uskonsa kanssa: ateistit, kristityt, muslimit...jne. Monet uskonnot tuntuvat tyrkyttävän uskoaan, samoin ateistit. Henkilökohtaisesti olen sellaisessa vaiheessa elämässäni, ettei minulla kiinnosta vähäänkään, onko jumalaa olemassa. On eli ei, se ei taida konkreettisesti vaikuttaa elämääni. Ajattelen ehkä toisin, jos elämässäni sattuu jotain dramaattista ja sielunelämääni kaipaa remonttia. Olen kuitenkin hyvin kiinnostunut uskonnoista ja sen vaikutuksesta ihmisiin, moraaliin ja yhteiskunnallisiin asioihin. Onhan kuitenkin totta, että jo muinaiset ihmisolennot ovat palvoneet jonkin sorttisia henkiä. Meissä on koodattuna jokin tarve uskoa, joten epäilen, että ateismi ei ole luonnollinen valinta ihmiselle. Kaikki suuret kansakunnat tarvitsevat uskonnon (tai hyvin suuren hallitsijan), että ne pysyvät koossa.