Niinpä niin. jopa minä, joka en koskaan pääse koneelle, keräsin parrut ja pystytin tälläisen majan, jota blokiksi kutsutaan. Tekstin kokoa oli syytä muuttaa... Turhan pientä. Murh, turhan suurta. Taidan Suosiolla Vaihtaa Fonttia. Näitä on näin alkuun vähän vaikea...tiedätehän. Tämä on huva. Kivan näkänen ja kokonen.

Päätä särkee, on aivan liian kuuma ja täällä haisee. Kaikille on totta kai selvää, että istun pikkuveljeni huoneessa. Ei valoa, ei raitista ilmaa. Valitettavasti (veliseni kannalta) jouduin avaamaan ikkukan, verhot ja sälekaihtimet.  Heti tuli parempi. Ei olisi suotavaa joutua päänsäryn alaisena harjoittamaan urheilutoimintaa. Sinne siis kohtapuoleen.

Voisin saapua tänne uudestään -no, joskus, kunhan tämä samainen velipoika(harvemmin tyttöjä ovat) seuraavan kerran liikkuttaa jalkojaan sen verran, että tänne kipaisee.
Tämä on muuten parempi tällalailla vähän isompana. Vai mitä?