Kissani on joskus ihan sympaattinen. Se tuo voiton merkkinsä (selvästi saalistetun näköiset eväänsä) näytille ja maukuu ruoka suussa. Kun se on väsyny, sen häntä on koipien välissä ja pää painuksissa. Kun se haluaa jotain, se tulee viereeni, ja jos en reagoi, se jää odottamaan. Se on opetettu, ettei näppikselle saa astua. Se tietää, ettei se saisi tulla viereeni nukkumaan, joten se tulee kun olen itse unessa. Jos olen yksin kotona, se seuraa minua, minne menenkin, mitä teenkin, se ei halua olla yksin.

Asiasta kukkaruukkuun. Tai noh, ei tule mitään mieleen. Pitäisi suosiolla luovuttaa kone toiselle käyttäjälle tältä päivää. Miten jotkut jaksavat yökyöpelöidä yöt läpeensä? Sitä miettiessä...