Tänään on satanut koko päivän vettä. Ei vesisateessa ole mitään vikaa, sinällään, mutta kun sateella ei voi lähteä mihinkään. Minulla olisi kyllä mahdottomasti tehtävää, mutta kun ei saa aikaiseksi. Olen hyvin turhautunut itseni kanssa, kuinka laiska olenkaan! Suunnitelmissa on väsätä kaulakoru mustasta pitsistä ja helmistä. Saapa nähdä millainen luomus siitä syntyy. Ja nyt kun muistelen, niin sen olisi pitänyt syntyä jo viimeviikonloppuna, mutten saanut aikaiseksi. Yllästys. Miksei täällä perahikiällä, jossa asun, ole mitään tekemistä? Tai olihan sitä mahdollista keksiä vaikka mitä, mutta kun... Jos saisin edes lähteä kotoa, niin hyvä olisi, mutta ei.

Ja pitemmittä puheitta voidaankin siirtyä seuraavaan aiheseen, joka on kuntoilu. Aktiivisen urheiluharrastuksen lopettamisen johdosta minulla on nykyään ihanan naisellinen vyötärö, kun keskivartalon lihakset ovat surkastuneet pois. Tämä on plussaa. Mutta entäs siteten kaikki muu? Läski alkaa kiertyä vatsan seutuville ja takamukseni on nykyään aivan jotain muuta, kuin mitä se oli joksus vuosi sitten. No, ainakin mahtuvat tusinafarkut jalkaan. Vielä. Mutta entäs sitten kun positiivisuus muuttuu negatiivisuudeksi ja tusinafarkut eivat enää mahdu jalkaan?