Kesälomani alkoi  juuri tänään. Voisin lähteä kaumään hieman kaupoissa. Tänään kun ovat auki. Olen niin turhatunut, kun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin olla kotona. Lisäksi sain ryssittyä miesasiani taas vaihteeksi. Eräästä ei pääsee varmaan koskaan eroon. Haluaisin tehdä itselleni tunikan sellaisesta kivasta pallokankaasta, jossa on valkoisia pilkkuja mustalla pohjalla. Olen ajatellut siitä jotakuinkin 20-luvun tuulistä, koska kangas ei kamalasti veny. Vetoketjukin täytyy varmaan ommella. Ellen laita nappeja. Mutta nyt havaitsenkin ongelman! Olen niin pihi, etten raaski ostaa mitään tarvitsemaani. Vyötärökorsettikin olisi ohjelmassa joku päivä.

Pääni on täynnä hattaraa. Se alkaa heti silmien takaa ja jatkuu takaraivoon asti.

Olen huomannut, että kiinalaiset filosofit ovat olleet kyllä todella fiksuja. ''Tärkeintä elämässä on puutarhan hoito, eikä sekään ole kovin tärkeää.'' Niin totta! Minusta on tullut pieni viherpeukalo.

Sain kolustani todistuksen. Ensimmäisen kunnollisen. Olen siihen tyytyväinen. Heikoin numero 8 eli hyvä. Ja niitäkin oli vain kaksi. Otsalohkooni sattuu. Tai ainakin tuntuu siltä. Voisin lähteä valmistautumaan kaupunkin lähtöön.