Joo-o, kerrataanpa tätä päivää: Heräsin aamulla, menin kouluun, harjoittelimme näytelmää, sitten oli ruotsia, ruokana oli riisiä ja kasviskastiketta, sitten saksaa, viimeisenä kaksi tuntia kuvista, sitten joku vitun sekopää ampui muutaman ihmisen hengiltä, mm. tutun tuttuni (ei siitä enenpää), minulla masentaa ja kohta lähden rakkaan harrastukseni pariin. Hieno päivä!

Joo, kaikennäköisiä sekopäitä sitä on liikkeellä. Äitini sanoo, että nyt korjataan laman aikaan alasajetun lasten- ja nuortenpsykiatrian satoa... Kiittäkäämme siis niitä sen aikaisia herra päättäjiä (rahaa kun kuitenkin kuulemma oli syytäää pankeille).

Mitänn ei-ahdistavaa tässä päivässä? No, ehkä se, että rakas harrastukseni (jonka olen aikeissa lopettaa tässä joskus) saattaa viedä ajatuksiaa muualle. Tosin siitäkään ei ole varmuutta.