Kauas pois täytyisi minun päästä täältä peräpusikon kotikaupungistani. Haluaisin nimittäin kovasti päästä katsomaan Emilie Autumnia ensi kuussa Nosturiin. Nyt kun on semmoinen juttu, että en usko tämän nais henkilön ihan pian saapuvan takaisin sellaiseen perähikiään kuin Helsinki. Varsinkaan, kun hän on jostain syystä tulossa Suomeen jo toista kertaa tälle vuodelle. Matkassa on vain yksi mutta. Se lienee äiti kultani. Hän kun on ehdottomasti sitä mieltä, että kaikki on vaarallista, joten en usko saavani lupaa lähteä. Kaverini tietenkin saa lähteä (mikä on itseasiassa aika ihmeellinen juttu).

Suoraan sanottuna minulla ei edes huvita kysyä lupaa äidiltäni, koska kuulisin kuitenkin vain kamalan saarnan siitä, mitä kaikkia kammotuksia maailmassa on ja mitä kaikkea minulle voisikaan sattua. Tai sitten kaikki on vain sitä ettei minuun luoteta. Ken tietää.

Minulla on nyt jotenkin huono olo. Pahamieli. Tai jotain.

Minun pitäisi tehdä oikeastaan huomenna lopputyötäni, mutta sanoin poikakaverilleni että hän voi tulla käymään päivällä. Olipas tyhmästi tehty.