On eräs kysymys, joka pitää ilmeisesti kysyä aina.  Sen kysyminen vaatii joskus enemmän, joskus vähemmän. Minua kysymyksen kuuleminen puistattaa. Sanat eivät miellytä ja luulen saaneeni traumoja kyseisestä kysymyksestä joskus vuosia sitten. Tämä kaikki tuli mieleeni kun kysymys taas kysyttiin minulta. Huomaan, että voisin perääntyä juuri nyt tilanteesta, joka kauhistuttaa minua, vastaamalla ei, mutta en tiedä onko se viisasta... Miksi juuri suurimman epätietoisuuden hetkellä ei tunnu olevan ketään jonka puoleen kääntyä? Sitäpaitsi minusta oli paljon mukavampaa vain sopia asiasta.

(*Panicpanicpanic* Pitäisi vastata nyt. En tiedä mitä vastaan. ~.~' Olen kauhuissani. Käteni ovat jääkylmät. ''Suklaa auttaa kaikkiin vaivoihin!'' Samperi, ei mulla oo suklaata.)