Olen tässä ajatellut, että voisin laittaa tänne muitakin kuviani kuin vain niitä pieniä, jotka mahtuvat skanneriin, koska olen saanaut joululahjaksi upean kameran.
Opin tänään muuten kärsivällisen kopionni myötä piirtämään korkkiruuvikiharoita! Taitamattomuuteni niiden suhteen on kyllä ollut jokseenkin harjoittelun puutteen ja laiskuuden syytä, mutta anyway, nytpähän osaan.

Sormet on aivan jäässä Vaikea kirjoittaa Talvi se päätti sittenkin tulla. Ainiin, harrajee, olen jo aivan unohtanut, että vuosikin on nyt sitten vaihtunut. Pitää opetella kirjoittamaan -08.

En nyt jaksa alka toistamaan itkuvirttäni ajankulun ymmärtämisen vaikeudesta, mutta siltikin, olen vihdoinkin tulossa isoksi. Tosin minusta kyllä tuntuu, etten tule tuntemaan itseäni vanhemmaksi vielä hyvin pitkään aikaan. Ellei aika sitten lennä siivillä. Niin, se kyllä saattaa tapahtua. Kohta sitä huomaa istuvansa vanhainkodin keinutuolissa kutomassa vanhoja kunnon villasukkia lapsenlapsileeen, vaikka kaikki väittävät, etttei ole valokuitunailonmikrokuitu sukkia nanotermostaatilla voittanutta.
Noh, jahka siihen on aikaa...

Minun pitäisi haastatella jotakuta vanhaa ihmistä ja tehdä hänestä sitten elämänkerta. Ensikerran siitä vihjaistiin ennen syyslomaa, mutta se on aina vain jotenkin unohtunut. Varsinkin, kun minulla ei ole ketään haastateltavaa. Aikaa tämän tekemiseen on niinkuin suurinpiirtein ensiviikon tiistaihin.... Pitäisi kai  nykäistä äitiä hihasta ja kysyä vähän neuvoa.  Viimeinen, äärimmäisen epätoivoinen ja vähimmässämäärin suositeltava keino on mennä kaupungille kyttäämää jotakuta vanhaa ihmistä, olla oikein mukava ja pirtsakka "hei, olisikohan teillä aikaa....?" No ei vaiskaan. En minä uskaltaisi. Kyllä meillä nyt joku  ikälopppu sukulainen on maisemissa.

Hyvää uutta vuotta kaikille kuitenkin.

Kirjoitusvirheitähän tässä on varmaan taas kauheasti, mutta hei, hyvä yötä teillekin..