Niinh, sitä odotaa, laskee päiviä -enään satakolmekymmentä, enään satakakskymmentäyheksän- useiden kuukausien ajan. Sitten, kun päiviä on enään se kolmisenkymmentä, alkaa vatsanpohjasssa tuntua jo pientä kihelmöintiä. MUTTA sitte ku pitäis vuelä yks yö malttaa, nii ei, ei meinaa ees muistaa koko hommaa! On se kuulkaa ihmeellistä. Sinänsä, onha se ihan hyvä että ei mene sentään sekaisin liian aikaisin...

Porsaita äidin oomme kaikki, oomme kaikki, kaikki!
Siinää ja miinää, siinää ja miinää!